Alkuperäinen teos A Long Way Down, ilmestynyt 2005. Suomennettu 2006, suomentanut Jukka Jääskeläinen. WSOY. (s. 329)

Mitä yhteistä on elämänsä tyrineellä talkshow-isännällä, aivokuolleesta pojastaan yksin huolehtivalla äidillä, apulaisopetusministerin sekopäisellä punkkarityttärellä ja rocktähtihaaveistaan luopuneella pizzalähetillä? Eipä juuri muuta kuin satunnainen kohtaaminen tornitalon huipulla, missä uudenvuoden yönä tuntuu suorastaan parveilevan itsemurhakandidaatteja.

Kuka ehti paikalle ensin? Kenellä on painavimmat syyt päiviensä päättämiseen? Koska asioista ei päästä yhteisymmärrykseen, Martin, Maureen, Jess ja JJ jatkavat kukin tarinaansa - ainakin etappi kerrallaan. Ensin pitää oikoa kärsittyjä vääryyksiä ja antaa opetuksia muutamille mätäpaiseille. Katolle voisi kiivetä myöhemminkin...

Alas on pitkä matka leikittelee kylmänviileällä aiheella, mutta sympaattiset, elämäänsä uutta sisältöä rakentavat sankarit tuovat tarinaan lämpöä ja lohtua. (takakansi)

En tiedä, mitä ajattelisin luettuani Nick Hornbyn Alas on pitkä matka. Pidin kyllä kirjasta ja sen hahmoista - tosin Jess oli äärimmäisen ärsyttävä hahmo ja v-alkuista sanaa viljeltiin välillä liikaakin -, juonen kulkua ei voinut kuin hiukan aavistaa ja huolimatta kirjan synkästä aiheesta, se oli todella piristävä lukukokemus. Välillä kirja oli tosin ahdistava ja halusin jättää sen kesken, mutta siitä huolimatta halusin lukea sen loppuun. Alas on pitkä matka teki minuun suuren vaikutuksen ja huomaan sen vaikuttavan myös ajatusmaailmaani. Suosittelen tätä kirjaa, ehkä se tekee myös sinuun vaikutuksen.