Alkuperäinen teos Dans med en ängel, ilmestynyt 1997. Suomennettu 1999, suomentanut Tarmo Haarala. Like. (s. 441)

LONTOOSSA tapahtuu ruotsalaispojan murha. Melkein samaan aikaan tapahtuu myös Göteborgissa murha, joka muistuttaa liikaa Lontoon tapausta, jotta kyseessä voisi olla pelkkä sattuma.

Rikoskomisario Erik Winter Göteborgista ja hänen lontoolainen kollegansa Steve Macdonald joutuvat selvittämään murhia, joiden jäljet johtavat kummankin uran inhottavimmille rikoksen poluille. Likasanskojen tonkiminen tuntuu välillä jo toivottomalta, mutta lopulta tunnelin päässä näkyy valoa, joka tosin voi johtaa yhtälailla harhaan kuin maaliinkin... Onko rikoksien takana kylmä bisnes, sairaat intohimot vai vanha kauna?

Tarinan päähenkilö, Erik Winter, on 37-vuotias rikoskomisario, snobismiin taipuvainen jazzin ja sikareiden ystävä ja älykkö, jonka ei tarvitse tehdä työtä rahan vuoksi.

Enkelitanssi on Winter-sarjan avaus. (takakansi)

Unettava, jaaritteleva, tylsä. Siinä kolme ensimmäistä mieleen tulevaa adjektiivia tästä kirjasta. Aihe itsessään on mielenkiintoinen: nuoria poikia murhataan raa'alla tavalla, mutta miksi? No jaa, sitä kieltämättä mietin edelleenkin, vaikka luulen että loppuratkaisu onkin selvä.

Välillä ärsytti melkoisesti kirjailijan jaaritteleva tyyli ja en ole ihan varma, ovatko tietyt asiat suomentajan omia mokia (esim. "...hän veti paidan kallonsa yli..." jne.). Loppujen lopuksi kirja muistutti kirjoitustyyliltään hyvin paljon Karin Fossumia ja Anne Holtia (mielestäni Holt on tosin parempi kirjailija). Enkelitanssista olisi saatu paljon sähäkkäämpi ja mielenkiintoisempi dekkari, jos siitä olisi jätetty puolet pois ja turhaan jaaritteluun ei olisi sorruttu. Nähtäväksi jää, tulenko tutustumaan tulevaisuudessa muihin Åke Edwardsonin kirjoihin.