Alkuperäinen teos Kyrkdjävulen, ilmestynyt 1994. Suomennettu 2002, suomentaja Tuula Kojo. Schildt. (s. 233)

"Se sihisi kuin kissaeläin. Lennähti ilmaan, iski käteeni. Silmät loistivat punaisina. Se oli kotkan kokoinen. Voimakkaat siivet hakkasivat villisti. Se loikki kynnet sojossa. Minä kumarruin. Pidin tasapainon, tähtäsin. Ja painoin päälle. Suoraan punaiseen, hehkuvaan silmään."

Matti asuu Pajalassa ja käy seitsemättä luokkaa. Koko hänen elämänsä muuttuu, kun luokka tekee retken kylän kirkkoon ja historianopettaja näyttää heille vanhan paholaispatsaan. Matti ja hänen kaverinsa Simon ja Malin joutuvat keskelle pelottavia ja yliluonnollisisa tapahtumia, joihin heillä itselläänkin on mahdollisuus vaikuttaa. Kirkon piru on yhdellä istumalla ahmaistava kirja: kaamea, kuvottava, pelottava ja hauska.

Mikael Niemi (s. 1959) asuu Ruotsin Pajalassa. Useiden nuortenromaanien lisäksi hän on kirjoittanut arvostelijoiden ja lukijoiden kiittämän romaanin Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. (takakansi)

Katselin tätä kirjaa aikoinaan, kun olin vielä töissä lasten- ja nuortenosastolla, kirjastossa. Entinen pomoni tätä kehui ja otin sen sitten lainaan. Suurin syy sen lainaamiseen oli kuitenkin se, että kyseinen kirjailija on kotoisin Ruotsin Pajalasta, Torniojokilaaksosta, missä minäkin olen viettänyt lapsuudestani ja nuoruudestani yhteensä 17 vuotta (Suomen puolella). Oli mukava lukaista tämä "välipalana", sillä kirja on nuorille suunnattu ja nautin suuresti, kun kirjassa oli meän kieltä. Pakko myöntää, että jopa minulla, aikuisella lukijalla, alkoi mielikuvitus laukkaamaan. Pidin myös kirjailijan luomasta kielikuvasta ja leppoisasta kerronnasta. "Joskus isä pilkkoi jokusen männyn tai kuusen mukaan, ja silloin kellari täyttyi tärpättihöyrystä. Metsän tuoksut sekoittuivat märkien työhanskojen äreään hajuun samalla kun vaja vähän vähältä täyttyi."