Alkuperäinen teos We Need to Talk About Kevin , ilmestynyt 2003. Suomennettu 2006, suomentanut Sari Karhulahti. Avain. (s. 544)

Evalla oli loistelias ura ja onnellinen avioliitto, ennen kuin hän sai lapsen. Nyt Kevin on vankilassa järkyttävän rikoksen takia, ja miehelleen Franklinille osoittamissaan kirjeissä Eva käy läpi tragediaa edeltänyttä aikaa.

Miksi Kevin päätyi hirmutekoon? Voiko lapsi olla luonnostaan paha? Oliko kaikki vanhempien syytä? Mitä jos Eva olisi rakastanut Keviniä enemmän? Jos Franklin ei olisi aina kieltäytynyt näkemästä asioiden todellista puolta?

Vai olisiko näistä mikään muuttanut mitään?

Poikani Kevin on romaani syyllisyydestä, äidinrakkaudesta ja sen puuttumisesta, itsekkyydestä ja käsittämättömästä pahuudesta, jota on mahdoton selittää tyhjäksi millään psykologian teorioilla. Järkyttävä, yllätyksellinen ja ajatuksia herättävä romaani voitti vuoden 2005 Orange-palkinnon. (takakansi)

En olisi koskaan arvannut leppoisasti alkaneen alun jälkeen, miten ahdistavaksi tämä kirja muuttuisi loppujen lopuksi.

Kirja on raaka, ja pelottava. Itse äitinä mietin, voiko lapsi olla loppujen lopuksi synnyttyään paha vai muodostuuko lapsen persoona vähitellen. Vaikka lapsi onkin avuton synnyttyään, on se kuitenkin hyvin herkkä ja vastaanottavainen olento, joka vaistoaa mitä hänestä ajatellaan. Rakastetaanko häntä? Saako hän vastakaikua omille tarpeilleen? Itse en nimittäin usko pätkääkään siihen, että lapsi voi olla paha jo synnyttyään, vaan ihmisen persoona muodostuu vähitelleen ympäristön vaikutuksen alaisena. Ellei kyseessä satu olemaan vaikkapa Omen-elokuvista tuttu paholaisen lapsi, joka huokui vahvasti kirjan päähenkilöstä, Kevinistä. Taustalla voi tosin vaikuttaa kirjailijan saama vahva uskonnollinen kasvatus, kiitos pappi-isän.

Yhden yhtymäkohdan tosin löysin kirjasta: syyllisyys. On aika normaalia, että äidit tuntevat jatkuvaa syyllisyyttä kaikesta, jota tekevät - tai jättävät tekemättä. Kirjan yksi sanomista tuntuikin olevan, että äidit ovat hyviä vanhempia juuri sellaisina, kunhan vain rakastavat lastaan ja ajattelevat heidän parastaan - unohtamatta itseään.