Alkuperäinen teos Skam, ilmestynyt 2005. Suomennettu 2006, suomentanut Jaana Nikula. WSOY. (s. 361)

HE OVAT KAKSI AIVAN ERILAISTA IHMISTÄ. Maj-Britt on pahasti ylipainoinen 55-vuotias erakko, joka on linnoittautunut asuntoonsa. Monika taas on 38-vuotias kunnianhimoinen lääkäri, joka pyrkii täyttämään elämänsä tyhjiön menestymällä työssään. Molemmilla on kuitenkin menneisyys, jonka he haluavat unohtaa.

Eräs kirje ja liikenneonnettomuus herättävät Maj-Brittin ja Monikan painajaismaiset muistot ja mullistavat heidän elämänsä. Kun he tutustuvat toisiinsa, kaikki kärjistyy. Pystyvätkö he tekemään sovinnon häpeällisen menneisyytensä kanssa? Minkälaisen uhrin se vaatii? (takakansi)

Pidin valtavasti tästä kirjasta ja nautin suunnattomasti lukemastani. Kirjailija osasi pitää todella hyvin lukijansa mielenkiinnon yllä, henkilöhahmot ja ympäristö olivat realistisia, ja vaikka juoni oli välillä rankkaa, en malttanut laskea kirjaa ollenkaan käsistäni. Karin Alvtegen on osannut luoda hyvin toden tuntuisen tarinan, joka voi tapahtua ihan kenelle tahansa oikeassa elämässä. Kenties kirjassa onkin jotain totta?

Häpeä on luokiteltu dekkariksi, mutta itse en osannut sitä sellaiseksi mieltää. Kirja onkin mielestäni psykologinen trilleri, joka käsittelee syyllisyyden tuskaa riipaisevasti. Vaikka asiat eivät olisikaan välttämättä meistä riippuvaisia, me itse syyllistämme itseämme ja kannamme syyllisyyttä koko loppu elämämme. Pahimmassa tapauksessa voi käydä kuten kirjan toiselle päähenkilölle, Maj-Britille, joka oli luonut omasta syyllisyydestään 30 vuodeksi vankilan.

Suosittelen Häpeää lämpimästi ja jos pidät Outi Pakkasen kirjoista, Karin Alvtegen on tutustumisen arvoinen kirjailija.