Alkuperäinen teos Spökslottet, ilmestynyt 1982. Suomennettu 1995, suomentanut Marja Mahlamäki. Kirjaviihde. (s. 253)

Kun nuori Tancred Paladin tapasi metsässä suunniltaan pelästyneen tytön, hän rakastui silmänräpäyksessä. Mutta kun hän myöhemmin etsi tyttöä, hän löysi linnan, jota ei enää ollut olemassakaan, ja naisen, joka oli kuollut jo monta vuotta sitten...

Oliko tämä painajaisunta vai oliko hän tulossa hulluksi? Vai saattoiko kyseessä olla Jääkansan merkillinen perintö, joka teki hänelle kepposen? (takakansi)

Pitkästä aikaa tartuin jälleen Jääkansan tarinaan, vaikka edellisen kirjan kohdalla päätin, etten lue pitkään aikaan mitään, mikä liittyy fantasiaan. Kaipasin hieman romanttisempaa kirjallisuutta, mutta koska hyllyssäni sattui olemaan pari Jääkansaa lainassa, ajattelin syventyä minulle jo rakkaaksi käyneen suvun pariin.

Alussa kirja imaisi minut todella hyvin mukaansa, mutta noin puolen välin jälkeen kaikki jännitys loppui ja kirjasta tuli vähän tylsähkö. Siitä huolimatta Jääkansan suvun kertomus on hyvin mielenkiintoinen ja nautin lukemastani. Aavelinna ei lukeudu suosikkeihini, mutta se oli silti hyvin nautittava lukukokemus ja malttamattomana odotan pääsyä seuraavan kirjan, Pyövelin tyttären, pariin.