Alkuperäinen teos Den ensamme, ilmestynyt 1982. Suomennettu 1995, suomentanut Marja Mahlamäki. Kirjaviihde. (s. 254)

Mikael Jääkansan Lind oli yksinäinen ja syvästi onneton nuori mies. Koko elämänsä hän oli joutunut noudattamaan toisten tahtoa. Kun hänet sitten pakotettiin avioitumaan katolisen ja hyvin siveellisen Anetten kanssa ja sen jälkeen lähtemään sotaan, jota hän vihasi, hän tunsi olevansa kuilun partaalla. Ja mystisen, mustiin pukeutuneen naisen kohtaaminen vieraassa maassa oli hänelle kuin armonisku... (takakansi)

Mielestäni Muukalainen oli eräänlainen välipala Jääkansan tarinassa, joka kertoi jo syntymästään saakka eksyksissä olevasta suvun jäsenestä, Mikaelista. En oikeastaan muistanut tästä kirjasta juuri mitään, ja oikeastaan siitä ei jäänyt nytkään juuri mitään mieleen, paitsi pieni keltasilmäinen Dominic. En malta odottaakaan että pääsen seuraavan kirjan, Talvimyrskyn pariin, jossa kerrotaan osa Villemon ja Dominicin tarinasta, joka on yksi mielenkiintoisimmasta pareista koko suvussa.

Muukalaisessa oli eräs asia, josta olen samaa mieltä: masentuneen on helppo käyttää muuta tai muita tekosyynä omalle kurjuudelleen. Jotta sieltä pääsee rämpimään ylös, se vaatii aika paljon työtä - itseltään. Kurjuudessa on niin helppo rämpiä, mutta kyllä se valokin löytyy tunnelin päästä.