Alkuperäinen teos PUSH, ilmestynyt 1996. Suomennettu 1998, suomentaja Kristiina Drews. Art House. (s. 169)

Precious Jones on 16-vuotias musta harlemilaistyttö, joka odottaa lasta isälleen. Sapphiren sävähdyttävässä romaanissa kuuluu tytön oma, hiomaton ääni. Suorasukaisen rehellisesti ja kainostelematta Precious kuvaa tietään Harlemin köyhyydestä avarampaan maailmaan, kohti koulutusta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Toivo ilmestyy Preciousin elämään uuden opettajan hahmossa. Työhönsä intohimoisesti suhtautuva opettaja käskee, maanittelee ja innostaa Preciousia lukemaan, tutkailemaan omia tuntojaan, kirjaamaan ne päiväkirjaan - ja löytämään oman elämänsä totuuden. Päivä toisensa jälkeen opettaja ja oppilas käyvät yhdessä läpi Preciousin päiväkirjamerkintöjä ja tulkitsevat hänen virheitä vilisevää mutta jatkuvasti kehittyvää kieltään. Itse oppimisprosessi näyttäytyy yhtä värikkäänä kuin Preciousin olemassaolon raadollisimmat yksityiskohdat; se on perussykkeenä tässä vangitsevassa ja mieleenpainuvassa romaanissa, joka ei jätä lukijaansa rauhaan. (sisäkansi)

Kaunistelematon, järkyttävä, surullinen, mutta toivoa antava kirja. Tarina, josta kasvaa jotain kaunista.

Pidin kirjasta, vaikka aluksi järkytyinkin. Järkytyin, miten omat vanhemmat voivat kohdella omaa lastaan, tytärtään, niin järkyttävällä tavalla. Halusin jättää kirjan kesken, mutta palasin kuitenkin jatkuvasti sen äärelle. Sitä ei vain voinut unohtaa, oli pakko tietää, oliko luvassa parempaa ja saako Precious ihmisen arvoista kohtelua sekä elämää, mihin jokaisen pitäisi olla oikeutettu.

Vaikka tämä kirja on suunnattu pääasiassa nuorisolle ja se on kirjoitettu puhekielellä, Preciousin omalla tyylillä, suosittelen tätä myös hieman vanhemmille ihmisille.