Alkuperäinen teos The Time Traveler´s Wife, ilmestynyt 2003. Suomennettu 2005, suomentaja Paula Korhonen. Gummerus. (s. 652)

Tämä on tarina Claresta, punatukkaisesta taideopiskelijasta, ja Henrystä, seikkailunhaluisesta kirjastonhoitajasta, jotka ovat rakastaneet toisiaan koko elämänsä. Kun he tapasivat ensimmäisen kerran, Clare oli kuuden vanha, Henry kolmekymmentäkuusi. Kun he menevät naimisiin, Clare on kaksikymmentäkolmevuotias, Henry kolmekymmentäyksi (sivukannen tekstissä on painovirhe, molemmat ovat vuotta nuorempia mennessään naimisiin). Mahdoton yhtälö? Ei, vaan totta, sillä Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä: hän tempautuu tahtomattaan nykyhetkestä menneisyyteen tai tulevaisuuteen, varsinkin kokiessaan tunnemyrskyjä. Omista häistäänkin hän katoaa hetkeksi, mutta palaa juhlapöytään jollain tapaa vanhemman näköisenä. Kaikki katoamistemput eivät suju yhtä mallikkaasti. Syntyy sekä hillittömän hauskoja että sydäntä raastavia tilanteita. Clarella ja Henryllä on kestämistä, mutta he yrittävät sinnikkäästi elää normaalia nuorenparin elämää. He käyvät töissä, kokkailevat, huvittelevat ja unelmoivat lapsista. Heidän intohimoinen rakkautensa kantaa heitä yli aikarajojen ja saa heidät lopulta uhmaamaan kohtaloa. (sisäkansi)

Sisäkannen teksti ei kyllä anna oikeutta tälle kauniille ja koskettavalle tarinalle. Välillä luin malttamattomana tarinaa, välillä toivoin että se ei loppuisi koskaan. Vaikka kirjassa oli 652 sivua, mielestäni se loppui liian nopeasti.

Pidin kirjailijan selkestä kirjoitustyylistä, sekä siitä että hän sai pidettyä lukijansa mielenkiinnon yllä alusta loppuun (mikä harvemmin onnistuu näin paksun kirjan kohdalla) saakka. Kirja tuntui niin realistiselta, aivan kuin olisin kurkkinut minulle vieraiden salaista maailmaa ja mietin näiden ihmisten kohtaloa muullakin ajalla, kuin lukiessa. Välillä jopa toivoin Henryn putkahtavan omaan maailmaani, niin toden tuntuiselta hän tuntui. Suosittelen kirjaa lämpimästi, sen parissa vierähtää tunti jos toinenkin.