Alkuperäinen teos The Passage, ilmestynyt 2010. Suomennettu 2010, suomentanut Arto Schroderus. WSOY. (s. 845)

Yhdysvaltain armeija aloittaa 2010-luvulla vaarallisen kokeen. Joukko kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja viedään huippusalaiseen tutkimuskeskukseen Coloradossa, missä tutkijat tartuttavat vankeihin uuden viruksen.

Vangit saavat pian odotetut oireet: viruksenkantajasta tulee räjähtävällä nopeudella liikkuva olento. Vangit tulevat valonaroiksi ja elimistön toiminta hidastuu tavalla, joka viittaa eliniän radikaaliin pidentymiseen.

Kokeen tulokset herättävät ansaittua levottomuutta. Tartunnan saaneet vangit ovat äärimmäisen vaarallisia, sillä mitään inhimillistä kontaktia heihin ei saada. Vampyyreistä puhumista kuitenkin vältellään: virus antaa kantajalleen useita kiinnostavia ominaisuuksia, ja tuloksia pidetään tärkeinä edistysaskeleina.

Lääketieteellisen läpimurron sijasta tutkimuskeskuksessa tapahtuu kuitenkin järkyttävä erehdys. Viruksenkantajat karkaavat ulkomaailmaan, eikä vastalääkettä virukselle ole.

Apokalyptinen taistelu ylivoimaisten olentojen ja alakynteen joutuvien ihmisten välillä on alkanut. Amy Bellafonte, kuusivuotiaana tutkimuskeskukseen tuotu orpotyttö, on ihmiskunnan aivoa toivo.

Jos viimeinenkin toivo kuihtuu, maailma kuuluu pedoille. (takakansi)

Tämä kirja tarttui ihan vahingossa kirjaston uutuushyllystä ja myöhemmin Internetin salaisessa maailmassa paljastui, että tätä kirjaa oli odotettu. Itse toivoin tuossa vaiheessa, että toivottavasti kirja jaksaa pitää mielenkiintoni yllä, varsinkin kun trilogian ensimmäinen osa paljastui 845 sivuiseksi järkäleeksi...

Alku imaisi mukaansa. Välillä tosin tuskastuin lukemiseeni, sillä kirja tuntui monen niin nähdyn toimintaleffan toistolta: Yhdysvaltain armeija löytää jostain viruksen ja tuo sen kotiinsa. Tutkijat kehittävät ihmiskoekaniinien avulla tappokoneita, mutta inhimillisen virheen jälkeen koekaniinit pääsevät karkuun. Valitettavasti koekaniinit ovat tappavia pääpahiksia, jotka levittävät tappavaa virusta eteen päin ja maailma tekee kuolemaa... Ensimmäisten 300 sivun jälkeen tarina onneksi muuttuu ja siitä lähtien tahdoin vain lukea kirjaa. En voinut tosin olla ajattelematta, että tästä kirjasta olisi saanut peräti kaksi kirjaa aikaiseksi, kirjailija toi niin monia henkilöitä tarinaan, että välillä menin sekaisin ja välillä jouduin palaamaan sivun tai kaksi takaisin päin. Kirja oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että tuosta tuli loppujen lopuksi vähäpätöinen asia. Harmittaa vain, kun tarina jäi pahasti kesken, mutta ei auta kuin jäädä odottelemaan seuraavaa osaa.