Alkuperäinen teos Murphy's Boy, ilmestynyt 1983. Suomennettu 2008, suomentanut Seppo Raudaskoski. Otava. (s. 366)

Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua. Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvat muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. Vähitellen jää alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan... Järkyttävyydestään huolimatta Kevinin tarina antaa toivoa osoittaessaan rakkauden ja aidon välittämisen voiman. (takakansi)

En tiedä, mistä johtuu, mutta olin aina sivuuttanut tämän kirjan lukemisen, vaikka Häkkipoika olikin ollut pari vuotta hyllyssä odottamassa lukemistaan. Ehkä kirja vaati minulta parin vuoden kypsymisen tai ajankohta ei vain ollut ollut sopiva.

Häkkipoika on kirja, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Se on järkyttävä ja myönnän, että kyyneleet eivät olleet kaukana. Olen lukenut melkein kaikki Torey Haydeniltä suomennetut kirjat (lukuun ottamatta Aavetyttöä ja Lapsi muiden joukossa), mutta en voinut olla silti miettimättä, miksi omat vanhemmat voivat olla julmia omia lapsiaan kohtaan. Tai ylipäätään lasta kohtaan, joka ei pysty puolustautumaan kokonsa puolesta. Eniten järkytystä herätti se, kuinka välinpitämätön yhteiskunta on ollut 80-luvulla, jolloin pahantekijät ovat päässeet todella helpolla ja heidän päätään on vain taputeltu. Helpointa ja vaivattominta on ollut heittää pieni lapsi jonnekin, jossa heistä - kai - huolehditaan. Onneksi maailmasta löytyi Torey Hayden, joka puhui tämän lapsen, Kevinin,  puolesta.

Torey Haydeniltä on ilmestynyt monta hyvää kirjaa, mutta tämä kirja on mielestäni yksi parhaimmista jonka olen häneltä lukenut. Suosittelen ehdottomasti!