Alkuperäinen teos LUCIAN, ilmestynyt 2009. Suomennettu 2010, Tiina Hakala. Otava. (s. 573)

"Seuraatko sinä minua?" Poika tutkaili minua katseellaan.

"En tietenkään! Kuka oikein olet? Mikä nimesi on?"

"Sano sinä."

"Mitä?" Peräännyin askeleen. "Minunko nimeni?"

"Ei. Vaan minun."

Jo ensi tapaamisesta alkaen heidän välillään vallitsee omituinen syvä yhteys. Lucian saa Rebeccan sydämen takomaan, koskettaa häneen syvemmin kuin kukaan toinen. Vaikka poika on menettänyt muistinsa, hän tuntuu tietävän mitä erikoisimpia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta. (takakansi)

Lucian on hyvin kaunis kirja, joka kertoo uskomattoman ja kauniin rakkaustarinan kahdesta nuoresta. Pidin hyvin paljon Isabel Abedin kirjoitustyylistä ja hänen tavastaan kuvailla kirjan erilaisia ympäristöjä, ja välillä koin kuin olisin ollut itse tapahtumissa mukana. Pidin siitä, että kirjailija oli yhdistänyt kaksi eri mannerta toisiinsa, mutta toisaalta Pohjois-Amerikka jäi mielestäni hieman etäisemmäksi. Nopeatempoisuudesta kirjaa ei voi syyttää, mutta minua se ei haitannut. Kaipasin välillä vähän rauhallisempaa menoa ja Abedin teksti oli niin herkullista että halusin nauttia lukukokemuksesta pitempään. Monen mielestä kirjan olisi voinut tiivistää lyhyemmäksi, mutta minua kirjan paksuus ei haitannut yhtään.

Kirja ei ole pelkästään kaunis rakkaustarina, se on myös tarina erilaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on.