Ilmestynyt 2011. Atena. (s. 308)

KAIKKI ALKOI KUN LILJA PALASI entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyivät ja keskelle lattiaa ilmestyi yhä uudelleen tyhjästä lätäkkö. Talon edelliset asukkaat olivat muuttaneet nopeasti, kuin pakoon. Kun naapurin vanha nainen puukotetaan raa'asti ja Liljan äiti löytyy kellarista koomaan vajonneena, Liljan omituiset lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: Liljalla on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän.

Lilja kamppailee epäilystensä kanssa, mutta ymmärtää lopulta, että talon järkyttävät tapahtumat liittyvät kammottavalla tavalla häneen itseensä - ja hän voi vaikuttaa niihin. Lilja yrittää työntää tehtävän mielestään, mutta hänen on kohdattava vastuunsa ja astuttava maailmaan, jonka hän tuntee vain vanhoista taruista. (takakansi)

Huh! Saattaja oli hyvin pelottava ja ahdistava kirja, jota en voinut lukea ollenkaan yöaikaan. Asumme vanhassa rintamamiestalossa ja kirjaa lukiessa en voinut olla kuvittelematta pelottavaa kellariamme ja kummituksia. Oli mukavaa lukea suomalaista kauhukirjaa ja Vänskän tyyli kirjoittaa koukutti minut tehokkaasti mukaansa. Ehdottomasti parhaimpia suomalaisia kirjoja, joita olen lukenut! Hienoa että me suomalaisetkin osaamme tehdä kunnon kauhukertomuksia ja ei muuta kuin rohkeasti tarjoamaan ideoita kustantajille: näitä kaivataan lisää ulkomaisten kauhukirjojen joukossa.

Mia Vänskä on käsitellyt Saattajassa yhtä vaikeimmista aiheista, perheväkivaltaa. Hän on osannut tuoda kirjaan sekä henkisen että fyysisen väkivallan. Aihe kosketti myös minua, sillä minuun on jättänyt arpensa molemmat asiat ja koin asian ehkä senkin vuoksi hieman ahdistavaksi. Kirja oli tavallaan pienimuotoista vertaistukea ja tavallaan sain siitä voimaa. Mia Vänskä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija ja odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa kirjaansa Musta kuuta