Alkuperäinen teos Definitely Dead, ilmestynyt 2007. Suomennettu 2011, suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus. (s. 384)

KUUMAT TREFFIT IHMISTIIKERI Quinnin kanssa saavat odottaa, kun Sookie Stackhouse tempaistaan tyhjentämään (lopullisesti) kuolleen vampyyriserkkunsa Hadleyn asuntoa New Orleansiin. Selvitellessään Hadleyn jäämistöä Sookie huomaa, että serkun jättämä perintö on pikemminkin kirous kuin siunaus. Jonkun mielestä ei selvästikään ole hyvä, että Sookie pääsee jyvälle Hadleyn värikkäästä elämästä, johon kuului muun muassa suhde itsensä Louisianan vampyyrikuningattaren kanssa.

Apunaan Hadleyn vuokraemäntä, noita Amelie Broadway, Sookie riuhtoo kuitenkin luurangot komeroista ja on jälleen kerran kaulaansa myöten liemessä. Arvaattomien ihmissusien kanssa kamppailun ohessa hänelle paljastetaan hätkähdyttävä salaisuus - ja se salaisuus virtaa hänen omassa veressään. (takakansi)

Sookie on yksi fantasiamaailman suosikkihahmoistani ja tämänkin kirjan olisin halunnut lukea ahmimalla. Valitettavasti se ei ole mahdollista lapsiperheessä, joten jouduin tyytymään pätkissä lukemiseen ja kirjan lukemisessa vierähti useampi päivä, vaikka yleensä luen tälläiset kirjat nopeasti alusta loppuun.

Mietin välillä kirjaa lukiessa, miksei tämä True Blood -kirja koukuttanut yhtä tehokkaasti kuin edelliset osat. Luulen sen johtuneen pätkissä lukemisesta ja välillä päivän mittaisista tauoista. Kirja hyppeli asiasta toiseen, välillä juoni oli hukassa ja jouduin palaamaan välillä taakse päin, jotta olisin ymmärtänyt lukemani tekstin. Välillä tuntui, että Veren perinnön ja Verta sakeampaa kirjojen välissä olisi pitänyt ilmestyä yksi kirja: Sookien yhteys Hadleyn jäi todella etäiseksi ja Veren perintö tuntui hieman laimealta. Onneksi sarja on sen verran koukuttava että en lopeta sen lukemista yhden kirjan vuoksi. Jokaisessa kirjassa on yllätys ja tällä kertaa se yllätys liittyy Sookien omaan vereen. Enkä olisi osannut odottaa sellaista yllätystä. Mutta ei siitä sen enempää paljastuksia, sen saa jokainen itse lukea kirjan sivuilta!