Alkuperäinen teos PERFECT CIRCLE, ilmestynyt 2004. Suomennettu 2005, suomentaja J. Pekka Mäkelä. Karisto. (s. 276)

William "Dead" Kennedyllä on ongelmia: Hän on 32-vuotias kaljuuntuva entinen punkkari ja yhä rakastunut ex-vaimoonsa. Hän on taas saanut potkut, hänen asuntonsa ilmastointi on rikki, radiosta ei koskaan tule hyvää musiikkia ja hänen 12-vuotias tyttärensä ei usko isänsä psytyvän huolehtimaan itsestään. Kun Willin serkku soittaa aamuyöllä pyytäen apua autotallissa kummittelevan kuolleen tytön karkottamisessa, homma haiskahtaa helpolta rahalta. Suvun ollessa kyseessä mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Erityisesti Willin kuolleet sukulaiset tuntuvat kaikki haluavan hänestä jotakin. (sisäkansi)

En tiedä, mitä loppujen lopuksi ajattelen tästä kirjasta. Pidin kyllä hyvin paljon kirjan mustasta huumorista, ajatuksista, aaveiden näkemisestä ja erityisen paljon siitä, kuinka hyvin kirja toi esille sen, että elämästä tulee nauttia ja tarttua hetkeen kiinni, vaikkei se menisikään niin kuin haluaisi. Tai olisi lopen tylsää. Me itse määräämme, millainen elämästämme tulee. Ei kukaan muu, vaikka neuvoja satelee kuinka paljon tahansa ympäristöstämme.

Aluksi pidin kirjaa kamalan sekavana ja en ymmärtänyt kirjan tapahtumista mitään. Myöhemmin juonen kulku selkiintyi ja aloin pitämään kirjailijan sarkastisesta kirjoitustyylistä sekä mustasta huumorista. Kirjassa oli myös hyvin paljon hyppimistä ajasta toiseen, mutta siihenkin tottui loppujen lopuksi. Ihan luettava teos, vaikka saattaakin vaikuttaa erittäin sekavalta. Kirjalla on kuitenkin paljon tarjottavana, ja suosittelen että tämän lukisi ihan ajatuksen kanssa.