Ilmestynyt 1995. Sylva. (s. 118)

Rubiinikengät on rohkea teos ja vaatii lukijaltaankin rohkeutta. Aivan samalla tavoin kuin kirjan päähenkilö, syöpään sairastuneen pikkutytön äiti, joutuu myös lukija tekstin kautta kohtaamaan omia - tiedostettuja tai tiedostamattomia - pelkojaan. Outi Hukin rehellinen, voimakas ja eleetön kertomus on juuri tästä syystä myös erittäin vapauttava kokemus. Syvimmän ahdistuksen ja epätoivon jälkeen nousu pintaan tuntuu upealta. On kevyt olla. - Reino Rasilainen, kriitikko, Nuoren Voiman Liitto

"Jotakin tavattoman tummaa ja raskasta liikahtaa sisälläni. Se on niin tiheää, että pelkään menettäväni tasapainon. Se kohottautuu huohottaen ja laskeutuu sitten hitaasti takaisin. Ei kuolema asu lasten syöpäosastolla. Se pitää majaa jossakin aivan muualla. Pienet lapset elävät kuolleinakin. Tuntuvat lämpöisinä henkäyksinä oviaukoissa." (takakansi)

Surullinen, mutta hyvin kaunis tarina äidistä, joka käy läpi tuntojaan, kun tytär sairastuu syöpään. Tämä on tarina pettymyksistä, mutta myös selviytymisestä ja toivosta. Ohuudestaan huolimatta, kirjalla on todella paljon annettavaa. Tämä on ehdottomasti niitä teoksia, jotka jäävät pyörimään pitkäksi aikaa mieleeni.

Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi, tämä herättää todella paljon ajatuksia.