Ilmestynyt 2000. Tammi. (s. 261)

Kaksoset Tomi ja Timo Kokko asuvat rauhallisessa Rastasharjussa. Eräänä toukokuisena aamuna heidän koko elämänsä mullistuu. Maa alkaa täristä ja taivas muuttuu punaiseksi, heidän isälleen kasvaa valtavat siivet ja hän loikkaa maakuoppaan avautuneeseen taivaaseen! Aukko sulkeutuu ja kaikki kotipihalla näyttää olevan niin kuin ennenkin. Kukaan ei tietenkään usko poikien kertomusta, ja heistä alkaa tuntua, ettei keneenkään voi enää luottaa. Jopa poliisit tuntuvat roistoilta.

Isän poissaolo johtaa siihen, että pojat joutuvat - pakoyrityksestään huolimatta - Houstolaan, jota johtaa hirviömäinen Raakel Vastapöksy. Pojat ystävystyvät muiden lasten kanssa, joilla kaikilla on outoja kykyjä tai kokemuksia. Mutta kukaan ei koskaan onnistunut karkaamaan Houstolasta sen korkeiden muurien yli...


Keväällä isä sai siivet on Tomi Kontion rakastetun fantasiatrilogian ensimmäinen osa, jolle myönnettiin vuoden 2000 Finladia Junior -palkinto. (takakansi)

Onni on lukeva lapsi. Jos tyttäreni ei olisi tätä suositellut minulle, olisin tuskin koskaan lukenut tätä kirjaa. Keväällä isä sai siivet sopii myös vähän vanhemmallekin lukijalle. Kirjassa on suloista lapsen viattomuutta, mutta myös vaikeita aiheita. Tomi Kontio on osannut kirjoittaa huumorintajuisesti vaikeista asioista - lyömättä niitä asioita kuitenkaan lyttyyn. Kirjassa on hyvin paljon Roal Dahlmaisuutta ja kirja toi mieleeni iki-ihanat Kuka pelkää noitia ja Matildan. Voi sanoa, että teki hyvää lukea välillä kirja, joka oli suunnattu enemmän nuoremmille: se toi mieleeni oman lapsuuden ja sen, kuinka viattomasti halusin uskoa kaikesta hyvää...

 

 

En tietenkään väitä, että sinun vanhempasi olisivat Raakelin kaltaisia hirviöitä. Tai että he eivät rakastaisi sinua. Kyllä he rakastavat, todennäköisesti. Kehotan sinua kuitenkin tarkkailemaan vanhempiasi, etenkin silloin, kun he määrävät sinulle rangaistuksen. Katso huolella heidän suupieliään. Vaahdon kertyminen on yksi merkki siitä, että kannattaa pitää varansa. Rangaistuksen antamisesta nauttiva aikuinen käyttäytyy hieman samalla tavalla kuin vesikauhua poteva koira, raivonsekaisella kauhulla. (s. 91)