Alkuperäinen teos ATOM, ilmestynyt 2000. Suomennettu 2006, suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo. Like. (s. 159)

Film noir -henkinen scifi-dekkari, valon nopeudella kiitävä kyyninen jännityskertomus mielikuvituksellisten ja naurettavien tapahtumien keskeltä, gangstereiden valloittamasta suurkaupungista.

Jos haluaa puhua Eddie Thermidorille tai jollekin hänen pojistaan, on paras lähettää asialle oikea mies: Taffy Atomi. Hän on kiillottanut kilpensä Beerlightissa, kaupungissa joka poreilee kuin syövyttävä happo, ja hänellä on todella murhanhimoinen kultakala. Ehkä hän voi valottaa, mitä tapahtui sinä iltana kun kaupungin Aivolaitos posahti taivaisiin ja vei mennessään Tony Curtisin aivot... vai kuka ne vei? Ja miksi?


Atomi vahvistaa Steve Aylettin (s. 1967) aseman yhtenä nykykirjallisuuden innostavimmista ja omaperäisimmistä äänistä ja takaa Beerlightin pysyvän kaukana suosituimpien lomakaupunkien listalta. (takakansi)

Huh, olipas siinä nopeatempoinen toimintapläjäys! En pysynyt oikein kärryillä juonessa ja suurin osa huumorista meni suomeksi sanottuna yli hilseen. Atomia on kehuttu monessa paikassa, mutta minuun se ei tehnyt vaikutusta. Kirjailijalla on ehkä ollut joku tarkoitus kertoa jotain kirjallaan, mutta minulta se meni aika hienosti ohitse. En osaa oikein lukea tämän tyyppistä kirjallisuutta. Joku toinen voi ehkä tykätä, minä en tykännyt. Jos kirjassa olisi ollut kuvat (ts. se olisi ollut sarjakuva), olisin ymmärtänyt huomattavasti enemmän. Jostain kumman syystä kirja toi mieleeni elokuvan Sin cityn, joka kieltämättä upposi minuun paremmin kuin tämä kirja.