Alkuperäinen teos Ombria in Shadow, ilmestynyt 2002. Suomennettu 2006, suomentaja Natasha Vilokkinen. Karisto. (s. 288)

Ombria, maailman vanhin ja mahtavin kaupunki, on vaipumassa pimeyteen. Prinssi makaa kuolinvuoteellaan, ja hänen perijänsä Kyle (sisäkannessa on virhe, oikeasti hän on Kyel) on vasta lapsi. Pojan pelätty isotäti on juoninut valtaannousuaan jo liian kauan antaaksen lapsen asettua tielleen. Hän on ajanut prinssin rakastajattaren Lydean palatsista kadulle, missä tämän ei uskota selviävän aamuun saakka, ja lapsen kohtalo näyttää sinetöidyltä. Kylen äpäräserkku Ducon puolestaan ei ole kiinnostunut valtataistelusta. Hän kuluttaa aikansa varjoisilla kujilla hahmottelemassa piirroksia rapistuvan kaupungin unelmista - ja painajaisista.

Samaan aikaan katujen alla, menneisyyden ja muistojen unenomaisessa varjomaailmassa, kutoo taikuuden verkkojaan iätön velho. Kaupungin ja sen valon ja varjon asukkaiden kohtalot lomittuvat kuin maagisen palapelin palaset. (sisäkansi)

Unenomaisen kaunis fantasiatarina kahdesta eristä maailmasta. Pidin kirjailijan luomasta maailmasta, ympäristön sekä henkilöiden kuvauksista, mutta valitettavasti kirjan henkilöt jäivät hyvin aavemaisiksi ja vaisuiksi, niin kuin Ombrian omat aaveet. Mielestäni juoni oli sujuvaa, tosin välillä se oli hieman sekavahkoa.

Kirjassa oli kuitenkin sitä jotain, joka vei omaan maailmaansa. Se lumosi minut täysin ja suosittelen tätä kirjaa sellaiselle, joka etsii hieman erilaisempaa fantasiaa.