Ilmestynyt 1997. Toimittaneet Merja Purhonen ja Pertti Rajala. Kirjapaja. (s. 203)

"Jaksanko, väsynkö, kestänkö? Haluanko vai onko minun pakko? Rakkaudesta vai velvollisuudesta?"
Näitä kysyy omaishoitaja itseltään.

Omaishoitosuhteessa jylläävät vahvat tunteet, mukana on rakkautta ja kiintymystä, mutta myös pelkoa ja epävarmuutta. Olipa kyseessä sairaan lapsen, puolison tai vanhuksen omainen, hoitaja tarvitsee niin yhteiskunnan kuin läheistensä tukea ja ymmärtämystä.

Tämä kirja on syntynyt vaihtuvissa olosuhteissa koetuista ilon ja kivun hetkistä, joita parhaiten ymmärtää toinen omaishoitaja. Kirjan tarinat on valikoima omaishoitajille järjestetyn kirjoituskilpailun satoa. (takakansi)

Tämä kirja tarttui vahingossa kirjaston hyllystä käsiini ja koska olin vasta jäänyt virallisesti koko päiväiseksi omaishoitajaksi, päätin sen sitten lukea. Ja tuota päätöstä en kadu. Kirjasta tulivat niin selkeästi omat ajatukseni esille omaishoitajuudesta ja osa ajatuksistani oli puettu sanoiksi. Se, että joku muukin hautoo näitä samoja asioita, oli helpotus, sillä omaishoitaja käy välillä niin suurta syyllisyyden taakkaa läpi.

Pidin kirjasta, sen tarinoista sekä runoista ja suosittelen tätä ehdottomasti heille, jotka ovat omaishoitajia. Olen tosin sitä mieltä, että tämän kirjan voisivat lukea kaikki, joita kiinnostaa omaishoitajuus tai lähipiiristä löytyy omaishoitaja, sillä tämä työ ei ole helppoa ja tätä vähätellään niin paljon. Me omaishoitajat teemme todella suuren työn.

Erityisesti haluaisin että tämän kirjan lukevat kaikki päättäjät, jotta he näkisivät, millaista omaishoitajuus todellisuudessa on.