Alkuperäinen teos Svarte sekunder, ilmestynyt 2002. Suomennettu 2004, suomentaja Arvi Tamminen. Like. (s. 276)

Helga Jonerin yhdeksänvuotias tytär oli vain menossa kioskille ostamaan uusinta hevoslehteä ja purukumia. Lähdöstä kuluu minuutteja ja tunteja, mutta Idaa ei kuulu takaisin. Helgan maailma romahtaa.

Konrad Sejer aloittaa etsinnät, joissa kiveäkään ei jätetä kääntämättä, mutta tuloksetta: Ida on kadonnut jäljettömiin. Toivo tytön löytymisestä elossa heikkenee päivä päivältä. Katoamiselle ei ole järjellistä selitystä, murhalle ei ole motiivia. Vain synkkä aavistus.

Fossumin (s. 1954) kuudes suomennos osoittaa jälleen kirjailijan loistavan kyvyn piinata lukijoitaan ja pureutua ihmismieleen. Oman mausteensa tarinaan tuo Sejerin rakas ystävä, Kollberg-koira, joka alkaa olla jo aika vanha. (takakansi)

Lainattuani tämän kirjastosta, en huomannut tämän olevan kuudes Konrad Sejerin -romaaneista, enkä ole siis tutustunut muihin sarjan romaaneihin. Nähtäväksi jää, tutustunko ollenkaan, sillä itse en päässyt sisälle K. Fossumin luomaan maailmaan ja kirja itsessään jäi kovin pinnalliseksi. Olisin kaivannut enemmän syvyyttä kirjan hahmoihin, juoneen ja tapahtumiin, mutta valitettavasti ne jäivät todella etäisiksi. Juoni itsessään oli loistava, mutta valitettavasti hyppiminen asiasta toiseen pilasi lukutunnelmaa. Lukijan itse ei tarvinnut kuvitella tapahtumia ja voisinkin luonnehtia sitä enemmän "ajatukset seis" kirjaksi. Mielestäni tämä kirja sopii pahan päivän varalle, jos sopivaa luettavaa ei tunnu löytyvän.