Ilmestynyt 2000 (2. painos). Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1998.

Tämän Juoppohullun Päiväkirjan koottujen tullessa markkinoille, mieli palaa pari vuotta taaksepäin niihin aikoihin, kun tulin kysyneeksi Juha Vuoriselta, miksei tämä uskomattoman taitava juttujen suoltajana kirjoittaisi jotain. Mielessä kävi bukowskimainen, elämänläheinen arkirealismi.

28.3. Lauantai

Vapisuttaa ja pelottaa. Löysin vuonna -73 kuolleen faijani jäämistöstä jonkun pillerin. Pidän varmuuden vuoksi puukkoa kädessäni. Otan nyt tuon pillerin.

Nyt tiedän, miltä tuntuu papista, joka päästää pirun pullosta. On turhaa yrittää saada sitä takaisin sinne! Tämä tolkuttomuuden matala veisu on tullut tutuksi lukemattomille nettisurffailijoille viiden miljoonan lukukokemuksen kautta. Pehmeäkantista ykkösosaa on myyty yli 3000 kpl ilman mitään mainoskampanjaa. Tämä on kirja, jonka kopiot ovat kiertäneet ringissä kuin Juhannustanssi aikanaan.

Muutamassa vuodessa on Juha Vuorinen ahertanut itsensä absurdistisen ryyppy- ja seksirealismin ykkösnimeksi. Hän on tehnyt Suomen miehille saman kuin Harry Potter maailman teinipojille: saanut heidät lukemaan. Mutta myös tuhannet naiset ovat saaneet tunkeutua miehen maailmaan tavalla, joka on tähän asti ollut mahdollista vain aitojen juoppohullujen naikkosille.

Vuorinen lataa tekstiinsä perusjärkytyksiä kiitettävään tahtiin. Hulluutta ja kauhua täydentää kuitenkin huumori ja erotiikka, jonka laatu on sairaan hauskasta hauskan sairaaseen. Tunnelmat vaihtuvat yhtä taitavasti kuin Juha Vuorisen suuren esikuvan Charlie Chaplinin tragikomedioissa.

Juoppohullun päiväkirjan ykkös- ja kakkososiin tutustuneen iloksi on tässä painoksessa mukana runsaasti aiemmin julkaisematonta aineistoa. Kadonneeksi luulutuja välipäiviä on nyt täydennetty. Voin suositella myös Vuorisen novellikokoelmaa Tuupovaaran Tuijottaja sekä runokokoelmaa Puuta ja ruohoa.

Manninen, astrologi (takakansi)

Koska mieheni teki tällaisen löydön kirjastosta, pitihän se sitten minunkin vankkumattomana fanina lukea. Pakko myöntää että välillä tuli tirskuttua ääneen ja välillä sain kummastuneita laboratorion odotusaulassa. Jos olet lukenut Juoppohullun päiväkirjoja ennenkin, suosittelen tätä helmeä myös sinulle.

Ilmestynyt 2007.

PAREMPI ONKIN, ETTEI HÄN KOSKAAN TIETÄÄ ASIOIDEN OIKEAA LAITAA, SILLÄ SUURI OLISI HÄNEN PETTYMYKSENSÄ JA KIUKKUNSA, JOS HÄN TIETÄISI KUINKA VÄHÄSTÄ KAIKKI JÄÄ KIINNI.

Huhtikuussa 1799 Varpeen kestikievariin saapuu tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbin rekisaattue. Jo seuraavan päivän iltana matka saa yllättävän käänteen, kun kyläläisten ylenkatsoma Valpuri anastaa Giuseppen saappaankorkoon kätketyn aarteen.

Rujon naisen, italialaisen naistennaurattajan ja suurenmoisen helmen polut risteävät hykerryttävällä tavalla. Valpuri vetää Giuseppea vastustamattomasti puoleensa, kun taas turhamainen Giuseppe onnistuu aiheuttamaan korvaamatonta vahinkoa lähes kaikessa mihin ryhtyy. Kuin huomaamatta huikentelevainen helmi ohjailee kummankin kohtaloita.

Valpurin helmi kertoo viekkaudesta, hyväksynnästä ja mykästä rakkaudesta. Onni on suhteellista: ahneus, kateus ja toisaalta halu tulla ymmärretyksi johtavat odottamattomiin tekoihin. Kun intohimojensa pauloihin jääneet ihmiset vihdoin ymmärtävät päästää irti, helmi hohtaa kirkkaana, kuin noiduttuna. (takakansi)

Olen muutama vuosi sitten lukenut Outi Hukin esikoisteoksen, Rubiinikengät, ja odotin tältä kirjalta edellisen perusteella hyvää lukukokemusta. Valitettavasti en jaksanut oikein keskittyä Valpurin helmeen ja lukeminen oli välillä todella pitkä veteistä. Onneksi sivuja ei ollut kovin montaa ja kirjan sai luettua suhteellisen nopeasti.

Pidin kirjan kieliasusta, mutta henkilöihin olisin kaivannut jonkinlaista särmää. En tiedä, olenko lukenut liikaa historiallisia kirjoja, mutta mielestäni Valpurin helmi ei tarjonnut muuta kuin onnettoman rakkaustarinan.